Maaliskuu on kuukausista vaikein. Kummallinen levottomuus iskee selkärankaan. Ei ole kevät mutta ei talvikaan. Kulkukissat mouruavat Kallion suljetuilla sihäpihoilla. Talveen ollaan kyllästytty, onneksi kevät näyttää pieniä merkkejä. Miten sitä kaipaakaan aurinkoa. Kalliosta parvekkeelta ei näy Töölööseen paksun sumun läpi. Tähän tautiin ei auttanut muu parannuskeino, kuin kamerareppu selkään ja rannoille joutenkulkemaan. Tässä ovat muutamat tämän maaliskuun kuvat. Kuvat toimivat parhaiten isolta näytöltä.

















Laitan tähän videon, jossa on tunnelmaa rantaretkestä Emäsaloon. Paikkaseutu jäi kaihertamaan mieltä sen verran, että sinne voisi tehdä varsin mahtavan zen-valokuvausretken, kunhan tämä paha kulkutauti hellittää ja hallitus antaa luvan ryhmämatkaamiseen. Sinne pitää mennä eväiden kanssa. Viipyä raikkaassa tuulessa, syvässä hiljaisuudessa, jossa selkeä havaitseminen ja valokuvaus voi olla hidasta ja terapeuttista. Huono puoli on se, että näin karulla rannalla joutuu tarkkaan katsomaan ja kulkemaan, ettei tupsahda polvilleen. Paikka on yksi hienoimpia maisemia Etelä-Suomessa.